Lautsian historia

Kartanon isäntä Kalle Mäkinen

Ilmoilanselän rannalla sijaitseva Lautsia on nähnyt ja kokenut monia vaiheita. Historiansa alkutaipaleella 1500- ja 1600-luvuilla Lautsia oli kruunun ratsutila, jonka tuli varustaa ratsumies kuninkaan palvelukseen. Ratsumiesten aikaa seurasi Schulmanin suvun aika 1700-luvun alkuvuosista aina vuoteen 1871. Lautsiaa hallitsi Schulmanien aatelissuku ja Lautsian isännät palvelivat upseereina armeijassa. Seuraava vaihe oli talonpoikaisten omistuksen aika, jota kesti lähes 80 vuotta, vuodesta 1871 vuoteen 1950.  Monien vaiheiden kautta Lautsiasta tuli Pienviljelijä Liiton ylläpitämä äitien lomakoti. Lomakodin toiminta alkoi 27.6.1951.

LAUTTAPAIKASTA LAUTSIAKSI

Nimen Lautsia oletetaan tulevan ’lauttasijasta’ eli lauttapaikasta. Ilmoilanselän kohdalla on liikennöinyt lautta, jotta sillattoman veden yli on päästy vastarannalle. Lautsia oli ainoa talo vesistön pohjoisrannalla, joten se on toiminut lauttapaikkana – kenties jopa perustettu sitä varten. Lautsian nimi esiintyy asiakirjoissa vuosisatojen aikana monessa eri muodossa: Lautsia, Lauttia, Lawtia, Lautsiala, Lauchtiala, Lautzia, Lauhtia. Siitä ei ole tarkkaa tietoa, milloin nimitys Lautsia vakinaistui kieleen.

 

VANHA PUUTARHA JA HUVIMAJA

Maantieltä kohti päärakennusta johti ennen tuuhea jalavakuja. Nykyään kohti kartanoa johtaa pienipätkä koivukuja, joka on noin 50-vuotias. Kartanon pihapiiristä voi yhä löytää samoja puulajeja, joita siellä on alkujaankin ollut. Näitä ovat jalavien ja koivujen lisäksi mm. vaahterat, lehtikuuset, hevoskastanjat ja pihlajat. Talojen ympäristöstä löytyy yhä vanhoja syreenejä. Lautsiaan kannattaakin tulla keväällä ihastelemaan kukkivien puiden ja pensaiden loistoa.
Kartanon päärakennuksen ja Ilmoilanselän väliin oli aikoinaan rakennettu englantilainen puutarha hiekkakäytävineen, istutuksineen ja huvimajoineen. Kartanon edustalta löytyy edelleen Lovisa-niminen huvimaja, jonka pyramidikattoa kannattelee neljä uusklassista pylvästä. Kerrotaan, että maja oli tehty muualla valmiiksi ja paikalleen se pystytettiin Loviisan päivää edeltäneenä yönä. Se oli nimipäiväyllätys ”Lautsian Armolle”, Lovisa Vilhelmina Schumanille, jonka aika (1810‒1850) oli Lautsian suuruuden aikaa.

LAUTSIAN VANHAT RAKENNUKSET

Lautsian kartanon viimeiseksi isäntäpariksi jäi Linda ja Kalle Mäkinen, joilta Pienviljeliän Liitto osti tilan rakennuksineen 1950. Mäkisten aikana jo mainitun jalavakujan päässä sijaitsi vaaleankeltainen, kaksikerroksinen päärakennus. Se oli alkujaan ollut huomattavasti pienempi, kunnes sitä ensin laajennettiin v. 1810 ja lopulta rakennettiin kauttaaltaan kaksikerroksiseksi sata vuotta myöhemmin v. 1910. Nykyinen Kartano-rakennus sijaitsee samaisella paikalla ja se on rakennettu kaksikerroksisen esikuvansa mukaiseksi.
Kujasta katsoen vasemmalla oli toinen asuinrakennus, jossa oli väentupa. Sen kohdalla sijaitsee nykyisin v. 1907 rakennettu Palola. Rakennus tuhoutui myöhemmin tulipalossa ja rakennettiin sittemmin uudelleen. Samalla puolella kujaa sijaitsee yhä tiiliaitta, joka on nykyään alueen vanhin rakennus. Tiiliaita tarkka rakennus vuosi ei ole tiedossa, mutta se on ollut alueella jo ennen lomatoiminnan aloittamista ja on siten alueen vanhin rakennus. Tiiliaitan ja Palolan välissä sijaitseva Toimela on rakennettu v. 1982.
Kujan oikealla puolen sijaitsee nykyisin vanha ruokalarakennus, joka on rakennettu v. 1957. Sitä ennen paikalla sijaitsi 16 hevosen talli. Tallista edelleen tielle päin, suunnilleen nykyisen päärakennuksen kohdalla oli 100 lehmän navetta. Talli ja navetta oli rakennettu v. 1900 ja niissä oli tuon ajan ylellisyytenä vesijohto. Kartanossa oli aikoinaan myös v. 1858 rakennettu tuulimylly ja monet vuodet myös vakinainen mylläri. Tuulimyllyn täsmällinen paikka ei ole enää tiedossa. Se kuitenkin tiedetään, että viljan kuivaamo sijaitsi nykyisen Irjalan kohdalla.

 

LAUTISIAN KARTANOSTA LOMAKODIKSI

Lautsian värikäs historia ulottuu 1500-luvun alkupuolelle, mutta todennäköisesti Lautsiaa on asuttu jo 1400-luvulla. Se, että Lautsiasta tuli lomakoti, johtuu osaltaan Suomen torpparilaitoksesta, joka kehittyi lähinnä 1700- ja 1800-luvuilla. Pienviljelijäin Liitto, joka teki Lautsiasta lomakodin, oli vuonna 1910 perustetun Suomen Maanvuokraajain Liiton eli ”torpparien liiton” työn jatkaja.
Pienviljelijäin liitto kiinnitti jo 1930-luvun alulla huomiota siihen epäkohtaan, että pienviljelijäkotien äidit olivat niitä, joiden työviikkoon kuului 7 päivää, mutta vuoteen ei mahtunut ainoatakaan lomakautta. Tätä epäkohtaa lähdettiin korjaamaan järjestämällä äideille suunnattua lomatoimintaa. Telttamajoituksella toimivia lomaleirejä ehdittiin järjestään ympäri Suomea, kunnes sodat keskeyttivät toiminnan.
Rauhan palattua alettiin suunnitella oman lomakodin hankkimista, jotta äitien ei tarvitsisi turvautua telttamajoitukseen. Varojen keruu lomakotia varten laitettiin pystyyn heti idean kypsyttyä. Pienviljelijäin Liitto kävi tutustumassa useisiin eri vaihtoehtoihin ennen kuin päättivät lähteä myyntineuvotteluihin Hauholla sijaitsevasta kartanosta.
Lautsian viimeinen omistaja ennen lomakotienaikaa oli Kalle Mäkinen, joka tunnettiin hyväntahtoisena ja auttavaisena miehenä. Maattuaan jonkin aikaa halvaantuneena hän saavutti matkansa pään 79-vuotiaana 9.5.1950. Lautsiaa hän oli isännöinyt 55 vuoden ajan. Muistotilaisuus pidettiin Lautsian kartanossa. Tämän jälkeen Lautsian kartano myytiin rakennuksineen ja maineen Pienviljelijäin Liitolle heinäkuun 26. päivänä 1950. Jo rapistuneiden tilusten kunnostustyöt aloitettiin vielä samana vuonna ja ensimmäinen loma järjestettiin jo seuraavana kesänä heti juhannuksen jälkeen.
Lautsia on kehittynyt ajan hengen mukana, mutta lomatoiminta on jatkunut ja jatkuu yhä – nykyään pääsääntöisesti Hyvinvointi lomien muodossa. Lautsian viimeinen omistajan vaihdos tapahtui tammikuussa 2018. Uudet omistajat kehittävät toimintaa asiakaslähtöisesti. Lautsian henki on säilynyt vahvana ja vilpitön halu auttaa muita luovat Lautsian ylle omanlaisensa, rentouttavan ilmapiirin.